Blogi

21.2.2019

Yhteen vai erikseen? – Yleisimmät oikeinkirjoitusmokat työelämäviestinnässä

Kirjoitetaanko kielet isolla vai pienellä, tuleeko lopputervehdyksen jälkeen pilkku? Nuorten ja jo työelämässä olevien kirjoitustaidon on mollattu katoavan pikaviestimien ja sosiaalisen median myötä. Moni työkseen kirjoittava pinnisteleekin muistaakseen koulussa opetellut oikeinkirjoitussäännöt – toiset paremmin tuloksin ja toiset laihemmin.

Onneksi nykyisin käytännössä mitään ei tarvitse osata ulkoa, sillä apu löytyy kirjoittamalla hakukoneeseen: viikon jatkoa yhteen vai erikseen. Avuksi voi myös ottaa jokaisen viestijän parhaan kaverin eli Kielitoimiston ohjepankin.

Monelle väärät kirjoitustavat ovat kuitenkin juurtuneet niin syvään, ettei niitä edes tiedosteta vääriksi. Toiset taas painiskelevat samojen oikeinkirjoituspulmien kanssa kerta toisensa jälkeen; tuliko niiden kielten nimien kanssa iso kirjain ja kirjoitettiinko ne yhteen?

Mikään ei kuitenkaan ilahduta paatuneen lingvistin mieltä niin kun oikeakielinen ja sujuvasanainen teksti, joka on kirjoitettu lukijaa ajatellen. Päätinkin jakaa vinkkejä tavallisimpiin kielimokiin sekä paljastaa yleiset väärät käsitykset työelämän viestinnästä.

Tänään on erityisen otollinen päivä puhua tästä aiheesta, sillä näin 21.2. vietetään kansainvälistä äidinkielenpäivää. Päivä on Unescon kehittämä ja sitä on vietetty vuodesta 1999 asti.

Lue alta valikoidut viestintävinkit ja ota oppi talteen!

Alkutervehdys

Vaikka sähköpostien määrä ja merkitys työelämän ykkösviestimenä on laskussa, lähetämme kaikki silti kasoittain maileja päivittäin. Ja miltei jokainen näistä sähköposteista alkaa tervehdyksellä. Monelle on jo jostakin muinaisilta ATK-tunnilta jäänyt mieleen se, että alkutervehdyksen jälkeen laitetaan pilkku ja sitten varsinaiseen asiaan mennään toisella rivillä. Usein tuo toinen rivi alkaa isolla alkukirjaimella, vaikka näin ei suomeksi pitäisi. (Tähän voi toki vaikuttaa myös sähköpostiohjelman automaattisen tekstinkorjauksen asetukset. Englanniksi kirjoitettaessa toinen rivi tosiaankin tavataan aloittaa isolla kirjaimella.)

Suomeksi toinen rivi alkaa pienellä kirjaimella, jos alkutervehdys päättyy pilkkuun, koska virke ikään kuin jatkuu. Jos alkutervehdys päättyy päättövälimerkkiin, alkaa toinen rivi toki aivan normaaliin tapaan isolla kirjaimella, kuten muutkin lauseet.

Lopputervehdys

Lopputervehdyksen jälkeen ei tule pilkkua. Usko pois, näin se on. Varmaan yhdeksän kymmenestä sen pilkun sinne laittaa, mutta oikeasti sitä ei suomen kielellä käytetä. Kas näin:

Ystävällisin terveisin
Piia

Tervehdystä voi varioida toki mielen tai vastaanottajan mukaan — sen sijaan voi kirjoittaa myös toivotuksen. Oikeinkirjoitukseen ja pilkuttomuuteen tämä ei kuitenkaan vaikuta.

Päivämäärät

Suomeksi viikonpäivät, kuukaudet ja juhlapyhät kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Kun päivämäärät kirjotetaan numeroin, merkitään sekä päivän että kuukauden loppuun piste.

Esimerkiksi 21.2.

Nykyisin monesti näkee erityisesti jälkimmäisen pisteen puuttuvan; tällä tavalla päivämäärät ilmaistaan muun muassa ruotsiksi, ja sieltä tapa lienee saapunut myös Suomeen.

Yhdysmerkki ja ajatusviiva 

Yhdysmerkki eli yhdysviiva on ”se lyhyempi” vaakaviiva, jota käytetään erilaisten yhdyssanan osien välissä ja tavuviivana. Ajatusviiva puolestaan on yhdysmerkkiä pidempi vaakaviiva, jota käytetään esimerkiksi rajakohtailmauksissa, (kuten ilmoitettaessa vaikkapa aukioloaikoja,) virkkeen välimerkkinä ja poiston merkkinä.

Tämä on yhdysmerkki – ja tämä ajatusviiva —.

Ajatusviivan voi tietokoneella kirjoitettaessa tuottaa usealla eri tavalla. Monissa Windows-ohjelmissa sen voi joko etsiä ohjelman merkkivalikosta tai näppäillä Ctrl + numeropaneelin miinusmerkki (ilman Num Lock -toimintoa). Ajatusviivan saa tehtyä myös yhdistämällä Alt-näppäimen ja numerosarjan 0150. Word-ohjelmalla ajatusviivan saa myös usein tuotettua vähemmän tehokkaasti kirjoittamalla sana[väli]-[väli]sana.

Kielet ja kansalaisuudet

Jos työnhakijalta työpaikkailmoituksessa toivotaan sujuvaa suomen kieltä, kannattaa muistaa kirjoittaa sanat toisistaan erilleen ja pienellä. Kielet ja kansalaisuudet kirjoitetaan siis suomeksi pienellä. Jotta asia ei olisi näin helppo muistaa, kirjoitetaan kielestä tehty adjektiivi suomenkielinen yhteen, vaikka sanan kieli kanssa esiintyessä kielien nimet kirjoitetaan vanhan käytännön mukaan erilleen.

Maat ja kaupungit kirjoitetaan erisnimien tavoin tietysti isolla kirjaimella.

Mutta kerrottaessa, että ollaan kotoisin joltakin paikkakunnalta (olen keravalainen), kirjoitetaan tämä pienellä.

Onko oikeinkirjoituksen osaaminen tärkeää?

Moni varmasti miettii, että onko tämä kaikki nyt muka niin tärkeää osata? Ja miksi tästä kannattaa edes puhua? Pilkun lisääminen väärään paikkaan ei maailmaa kaada ja hyvin harvoin se edes vaikeuttaa kirjoitetun viestin ymmärtämistä. Tämä on totta ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkein tärkeintä on, että kirjoittaja saa viestinsä vastaanottajille perille siten, kun se on tarkoitettu.

Huoliteltu ja oikeakielinen kirjoitus antaa kuitenkin aina ammattimaisemman vaikutelman kuin rönsyilevä ja virheitä vilisevä teksti. Oikeakielisyys ei myöskään koskaan haittaa lukumukavuutta, mutta virheet taas saattavat sitä haitata.

Onko sinulla tiukkaan pinttyneitä ”väärinkirjoitustapoja”? Tai ärsyttääkö joku tietty kirjoitustapa sinua? Rappioituuko suomen kieli mielestäsi nykyisellä menolla? Kommentoi alle ajatuksiasi aiheesta!

Piia Peiponen
Kirjoittaja

Piia Peiponen

Piia on viestinnästä innostuva somenautiskelija ja lempeä kieliniuho, jota kiinnostavat muuttuva työ ja työelämä. Parhaiden juttujen kärkipäässä ovat hyvä kahvi, koukuttava kirja, lentokoneen nousun aiheuttama kipristys mahassa ja kaikki urheilulajit, joissa on mukana pallo.

Rekisteröidy nyt – Se on ilmaista, nyt ja aina. Saat tunnukset välittömästi.

Kommentit

  1. Leppäkertun vihollinen sanoo:

    Monesti näkee huutomerkin tai kysymysmerkin edessä välilyönnin. Samoin sulkumerkkien sisään jätetään välilyönnit ( näin ) ihan turhaan!
    Häiritsevää. Ei kait ennen pistettäkään laitettaisi välilyöntiä?!

  2. Laura Niskanen sanoo:

    Hei!

    Näkisin, että tekstin loppupuolella on virhe.
    Virke kuuluu seuraavasti: ”Moni varmasti miettii, että onko tämä kaikki nyt muka niin tärkeää osata?”
    Kyseessä on epäsuora kysymys, joten virke päättyy pisteeseen eikä kysymysmerkkiin. Sen sijaan jos virke olisi muodossa ”Moni varmasti miettii: Onko tämä kaikki nyt muka niin tärkeää osata?” olisi lause päätettävä kysymysmerkkiin, koska tällöin on kyse kysymyksestä.

    1. Piia Peiponen sanoo:

      Hei Laura,

      ja kiitos tarkkanäköisyydestäsi!

      Olet totta kai oikeassa siinä, että epäsuoraan kysymyslauseeseen ei kuulu kysymysmerkki. Välillä pieniä lipsahduksia sattuu ja se sallittakoon kaikille – kunhan viesti kulkee toivotusti vastaanottajalle. 🙂 Jätän tuon kysymysmerkin kuitenkin paikalleen, jotta myös tulevat lukijat voivat sen sieltä bongata ja huomata, että oikeinkirjoitus ei ole niin vakava asia, vaikka tarkkaa puuhaa onkin.

      -Piia

  3. Kikka sanoo:

    Kellonajat? Haluaisin laittaa ne muotoon 15:30, mutta minulle väitetään, että 15.30 olisi oikein. 😝

    1. Piia Peiponen sanoo:

      Heippa Kikka,

      ja kiitos oikein hyvästä kysymyksestä!

      Suomenkielisissä teksteissä ei suositella käytettävän tuota kansainvälisen standardin mukaista kaksoispistettä kellonajoissa. Suomeksi kellonajat siis erotetaan pelkällä pisteellä.

      Aiheesta voi lukea lisätietoa täältä Kielitoimiston ohjepankissa.

      -Piia

  4. Siru sanoo:

    Saan lähes allergisia reaktioita yhdyssanojen erilleen kirjoittamisesta. Lakkaan lukemasta sitä hankalaksi tulkitsemaani tekstiä, vaikka se oikeinkirjoitus, eikun väärin kirjoitus, ei niin vaarallista olisikaan!

  5. Marketta Salonen sanoo:

    Ärsyttää niin vietävästi nykyinen tapa kirjoittaa niimpä ja kumpa. Varsinkin somekommenteissa, jossa kieli muutenkin on arkipäiväisempää ja puhekieltä, tämä kirjoitustapa on yleinen.

  6. Sähköpostittelija sanoo:

    Minä en meinaa kehdata aloittaa sähköpostiviestin ensimmäistä lausetta oikein, alkutervehdyksen ja pilkun jälkeen pienellä kirjaimella. Alkutervehdyksen päättäminen huutomerkkiin taas tuntuu kovin epämuodolliselta ja välillä aggressiiviseltakin.

    Kun jokin kirjoitustapa on kovin vakiintunut, on vaikea erottua joukosta ja kuunnella myös joitain kommentteja ”virheestä” – vaikka itse olisikin oikeassa. 🙂

Kerro mielipiteesi

Kerro mitä ajattelet!

Tilaa blogikirjoitukset sähköpostiisi!

Syötä sähköpostiosoitteesi alla olevaan kenttään ja saat tuoreimmat blogikirjoituksemme suoraan sähköpostiisi kerran viikossa.
Lähetämme uusimmat kirjoitukset joka keskiviikko. Voit lopettaa tilauksesi milloin tahansa.

Lisää aiheesta