Toimittaja Sirpa Pääkkönen vaihtoi päivätyöstä kevytyrittäjäksi, ja on ollut tyytyväinen päätökseensä
Toimittajana yli 30 vuotta toiminut Sirpa Pääkkönen jäi vuonna 2017 pois vakituisesta palkkatyöstään ja ryhtyi freelanceriksi laskuttaen töistään kevytyrittäjänä. Hän nauttii toimintansa vapaudesta, mikä on mahdollistanut upeat yhteistyöt sekä kirjan kirjoittamisen.
Sirpa kertoo kirjoittamisen olleen hänen intohimonsa jo lapsesta lähtien, jolloin hän nautti koulun ainekirjoitustehtävistä. Toimittajan töiden parissa hän on toiminut koko uransa, muutamia nuoruusaikojen kesätöitä lukuun ottamatta.
– Olen aina ollut sitä mieltä, että uravalintani on ollut oikea. Tähän työhön ei kyllästy ikinä; tässä saa olla koko ajan tekemisissä tiedon ja kokemusten kanssa, tavata ihmisiä, kuulla heidän tarinoitaan ja hankkia tietoa. Kirjoitusprosessin osalta tämä on varsin myös luova työ.
– Se, mistä voi kirjoittaa, on loputtoman laaja alue. Aiheet eivät maailmasta lopu!
Työpäivät ja -viikot ovat Sirpalla hyvin vaihtelevia, kuten kevytyrittäjillä usein. Toisinaan hänellä ei ole mitään työstettävää, ja silloin on mukava pitää vapaapäiviä. Hän kirjoittaa juttuja useille eri lehdille ja verkkojulkaisuihin, ja toisinaan myös valokuvaa.
– Esimerkiksi tänään olen viimeistellyt yhtä juttua, tehnyt erään haastateltavan pyytämät korjaukset, katsonut valokuvia ja lähettänyt erään isomman jutun eteenpäin. Lisäksi olen lähetellyt sähköposteja tämän kyseisen jutun tilaajalle.
Itsensä työllistävän toimittajan ensimmäisenä haasteena on usein asiakaskunnan rakentaminen; joillakin se saattaa olla toimintaa aloitellessa jo valmiina, mutta esimerkiksi Sirpalla näin ei ollut. Asiakashankinta vaatii runsaasti aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta, juttujen aiheet on keksittävä itse ja tarjottava sitten eteenpäin eri tahoille.
– Mutta kyllä asiakkaat lopulta löytyvät, kunhan on ahkera ja sinnikäs. Kun tilauksia sitten alkaa tulla ja juttuja aletaan pyytää toimittajalta suoraan, on hän jo paljon helpommassa tilanteessa.
Kevytyrittäjyys toi ikimuistoisia kokemuksia
Sirpan freelancerina aloittelua helpottivat kuitenkin sosiaaliset verkostot. Hän on matkustellut elämänsä aikana paljon varsinkin Virossa, ja maa on hänelle hyvin tuttu. Sieltä hänelle tarjottiinkin mielenkiintoista toimeksiantoa, joka vaikutti hänen päätökseensä siirtyä kevytyrittäjäksi.
– Minulle ehdotettiin, että voisin alkaa tehdä sinne yhteistyötä. Minulle tarjottiin vakituisia tilauksia ja ajattelin, että näiden laskutuksessa on hyvä olla laskutuspalvelu apuna. Tein Viroon matkailuun liittyviä blogeja, uutiskirjeitä ja somepäivityksiä, mutta tämä homma loppui elokuussa koronan vuoksi.
– Tämä oli kuitenkin vain yksi työni, ja samalla tein varsinaista toimittajan työtäni muille tahoille. Mutta oli hyvä, että sain alkuun tahon, jolta tiesin saavani tuloja säännöllisesti.
Projekti oli Sirpalle hyvin mieluinen. Hän sai tehdä sitä kotoaan käsin, mutta matkusteli myös paljon Itä-Virossa ja kirjoitti kokemuksistaan. Matkoihin liittyen hän nimeää pari ikimuistoista muistoa: Viron 100–vuotispäivän ja Viron laulujuhlien 150-vuotisjuhlat.
– Olin Narvassa juhlimassa Viron itsenäisyyspäivää helmikuussa 2018. Se oli mieletön kokemus: heräsimme aamulla ennen kuutta ja lähdimme lumipenkkojen keskelle lipun nostoon, ja koko päivä oli täynnä juhlintaa. Viime vuoden kesäkuussa taas osallistuin Viron 150. laulujuhliin.
– Oli mahtavaa nähdä virolaisten innostus ja kiintymys omaan maahansa, sekä sen, kuinka merkityksellistä laulu ja musiikki heille olivat. Hehän sanovatkin, ettei näiden laulujuhlien merkitystä voi oikein tajuta kukaan muu kuin virolainen itse.
Itsensä työllistämisen etuina vapaus ja ikärajattomuus
Alkuvuonna ilmestyi myös Sirpan kirjoittama kirja Pätkiä ja potkuja – naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä (kustantaja: Avisado), jota kustantaja oli pyytänyt häneltä suoraan. Sirpa toteaa, ettei olisi ryhtynyt kirjoittamaan sitä, jollei olisi toiminut kevytyrittäjänä.
– Kirjan puitteissa olen antanut paljonkin haastatteluja lehtiin, mutta jännittävintä oli keskustella siitä televisiossa. Tämä ei ollut ihan suora lähetys, mutta sitä ei myöskään leikattu mitenkään. Kirjan ilmestyessä helmikuussa pääsin myös juttelemaan siitä erääseen radio-ohjelmaan, ja tämä lähetys oli suora.
Sirpan kertoo haastattelun tuntuneen jännittävältä jo muutenkin, mutta tunnetta lisäsi se, että kesken lähetyksen tapahtui jotain yllättävää.
– Minulle oli annettu kysymyksiä mietittäväksi etukäteen, mutta ne muuttuivatkin lähetyksen aikana. Kumpikin haastattelu kyllä meni mielestäni siitä huolimatta oikein hyvin!
Kirjassaan Sirpa tuo esiin ikäsyrjintää koskevia tutkimuksia ja keinoja, joilla sitä voidaan ehkäistä. Hän keräsi kirjaa varten myös lukuisia ikäsyrjintää kokeneiden naisten tarinoita. Itsensä työllistämisen hyväksi puoleksi hän nostaa sen, että toisin kuin palkkatyössä, siinä ei ole tiettyä ikärajaa.
– Esimerkiksi moni asiantuntija jatkaa vielä työtään itseään työllistäen sen jälkeen, kun eläkeikä on saavutettu. On hienoa, että tällaisessa työtavassa ei ole sitä ikäsyrjintää, jota palkkatyössä joudutaan toisinaan kokemaan.
Sirpa näkeekin yrittäjyyden ja muun itsensä työllistämisen kasvavan lähivuosina nopeasti. Hän kertoo, että siinä, missä tällä hetkellä kaksi kolmasosaa ihmisistä on perinteisessä palkkatyössä, erään ennusteen mukaan 2040-luvulla suurin osa on jo itsensä työllistäjiä. Työmuodosta kiinnostuneita hän rohkaisee kokeilemaan.
– Moni sanoo, että kun on toiminut freelancerina pari vuotta ja saanut luotua oman asiakaskunnan itselleen, ei haluaisi enää palata palkkatyöhön lainkaan. Tämä on niin mukavaa ja vapaata!
Sirpan tarina on osa UKKO.fi:n Patsas rohkeudelle -kampanjaa. Kampanjan tarkoituksena on nostaa esille itsenäisiä yrittäjiä, joita ilman Suomi ei pyörisi. Osallistu keskusteluun itsenäisen yrittämisen mahdollisuuksista ja haasteista Twitterissä tunnisteilla #rohkeusyrittää #näeuusityö #teesitämitärakastat.
Lue lisää kampanjasta: ukko.fi/rohkeus
Lue lisää kevytyrittäjyydestä: ukko.fi/kevytyrittajyys