Vuosi vaihtui, mikä työaikalaissa muuttui? – Työaikalaki 2020

Suomen työaikalaki on pääosin 25 vuotta vanhaa, mutta vihdoin nyt vuodenvaihteessa se koki paljon muutoksia. Koska työelämä muuttuu, oli nyt aika myös uudistaa työaikoja koskevia lakeja.

Työaikalaki 2020 on maltillinen uudistus tuoda työaikalainsäädäntöä nykypäivään ja helpottaa erityisesti koko ajan yleistyvää etätyötä.

Listaamme tässä artikkelissa pykäliä, jotka muuttuivat ja kerromme, mitä muutokset oikein tarkoittavat. Uudet työaikalakimuutokset koskevat perinteistä työsuhteessa tehtävää työtä.

Uusi työaikalaki tuo joustoa asiantuntijatyöhön

Tammikuun ensimmäinen päivä voimaan tulleessa laissa säädetään muun muassa

• uudesta joustotyöaikaa koskevasta työaikamallista,
• lakisääteisen työaikapankin käyttöönotosta sekä
• muutoksista liukuvaan työaikajärjestelyyn.

Lakimuutokset eivät koske kevytyrittäjiä, sillä heillä on edelleen vapaus päättää omista työtunneistaan itsenäisesti.

Uudessa laissa ei enää säädetä työajan vuosittaisesta enimmäismäärästä, vaan sääntelyn korvaa enimmäistyöaikaa koskeva säännös. Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työnantajan on ylitöiden enimmäismäärän sijasta seurattava enimmäistyöaikojen toteutumista. Aiemmin seurattu vuosityön enimmäisaika oli 2 250 tuntia.

Enimmäistyöajan lisäksi työntekijän ja työnantajan mahdollisuus sopia työajoista lavenee ja liukuvasta työajasta voidaan jatkossa sopia nykyistä väljemmin.

Erityisesti asiantuntijatehtäviin ja tietotyöhön sopiva joustotyöaika voidaan ottaa käyttöön työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella, joka voidaan tarvittaessa myös irtisanoa. Tämä edellyttää, että työntekijä voi päättää itsenäisesti vähintään puolesta työajastaan – missä ja milloin hän tekee töitä.

Toimihenkilöliitto ERTO:n edunvalvontajohtaja, varatuomari Saara Arola avaa uuden työaikalain mahdollisuuksia:

”Uuden lain mukaan työntekijän kanssa voidaan sopiva mahdollisuudesta jakaa työpäivä kahteen osaan niin, että kiinteän työajan ja liukuma-ajan välillä on katkos. Näin työntekijällä voi halutessaan olla mahdollisuus jatkaa työtä illalla vaikkapa sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan.”

Uuteen työaikalakiin liittyy myös työaikapankki, joka lisää mahdollisuuksia sovittaa yhteen työn ja vapaa-ajan tarpeet. Aiemmin työaikapankkien käyttöä rajoitettiin yleissitovilla työehtosopimuksilla.

Työaikapankkiin voidaan säästää enintään 180 tuntia työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia. Työaikapankin saisi jatkossa perustaa kaikilla sellaisilla työpaikoilla, joissa on käytössä liukuva työaika.

Jaksotyö uusille aloille ja yötyöhön muutoksia

Tilapäisen yötyön teettäminen on jatkossa vapaampaa, mutta säännöllinen yötyö on vastaisuudessakin sallittua vain laissa mainituilla aloilla.

Perättäisiä yövuoroja saa kirjoittaa työntekijälle enintään viisi. Pitkien yöputkien mahdollisuus on kuitenkin edelleen olemassa, sillä työntekijä voi halutessaan suostua tekemään näiden viiden vuoron päälle vielä kaksi yövuoroa.

Jaksotyöllä tarkoitetaan sitä, kun säännöllinen työaika järjestetään kolmen (120 tuntia) tai kahden viikon (80 tuntia) jaksoissa. Jaksotyöaika laajenee koskemaan uusia aloja perinteisen hoitoalan lisäksi. Uusia aloja ovat muun muassa turvallisuuspalvelut, lehdistö ja pelastustoimi.

Tietoa hankkeen etenemisestä ja taustoista sekä aiheeseen liittyvää uutisointia löydät kattavasti koottuna Eduskunnan kirjaston sivuilta.

Huomaathan, että työaikalakiin tulleet muutokset koskevat vain perinteisessä työsuhteessa olevia. Kevytyrittäjällä on vapaus päättää itse omat työaikansa ja -tuntinta, joten uusi laki ei vaikuta heidän työskentelyynsä.

Kirjoittaja: Piia Peiponen