Blogi

28.4.2015

Nämä 5 syytä estävät yrityksiä palkkaamasta uusia työntekijöitä

Miksi yritykset eivät rekrytoi? Tätä asiaa monet työttömät miettivät. Työttömillä olisi valtava halu päästä töihin, mutta vapaita työpaikkoja ei tunnu vain löytyvän. Syy ei ole se, etteivätkö yritykset haluaisi palkata työntekijöitä. Uuden työntekijän palkkaamiseen liittyy todella suuri riski ja siksi uusien rekrytointien määrä on laskenut laman aikana. Seuraavassa esitämme 5 syytä miksi yritykset eivät palkkaa työntekijöitä.

Ei ole varmuutta tulevaisuudesta

Yrittäjänä toiminen on haastavaa. Myynti on loppujen lopuksi kaikki kaikessa ja jos siitä ei ole varmuutta, on rekrytointeja todella vaikea tehdä. Ilman varmoja tilauksia yrityksen on vaikea palkata työntekijöitä omille listoilleen. Mitä sitten tehdään, jos joku tilaus peruuntuu ja työntekijä onkin palkattu? Jostain pitäisi löytää kuitenkin työntekijöille työtehtäviä.  Lama on vaikuttanut monen yrityksen liikevaihtoon negatiivisesti ja sen takia monet yritykset eivät yksinkertaisesti uskalla palkata uutta henkilökuntaa.

Ne hemmetin työnantajamaksut

Tämä on asia, joka on usealle työntekijälle tuntematon asia. Työntekijän todelliset kustannukset ovat paljon suuremmat kuin mitä lukee työsopimuksen kuukausipalkan kohdalla. Työnantajan on maksettava työnantajamaksut työntekijän kuukausipalkan päälle. Näitä ovat mm. ryhmähenkivakuutusmaksu, sosiaaliturvamaksu, tapaturmavakuutusmaksu, työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu. Työnantajamaksujen kokonaissuuruus on noin 20%.

On myös syytä muistaa, että työntekijät sairastuvat joskus, jolloin työntekijän palkka juoksee vaikka hän ei tee minuuttiakaan töitä. Palkalliset lomat kuuluvat kaikille työntekijöille eli normaalisti työnantaja saa 12 kuukauden palkalla työntekijän töihin vain 11 kuukaudeksi, koska työntekijälle kuuluu vuodessa 4-5 viikkoa palkallista lomaa. Tähän päälle voi tulla vielä lomaraha, joka on 50% vuosilomapalkan suuruudesta.

Työterveyshuollon järjestäminen ei ole myöskään ilmaista. Voidaan helposti ajatella, että työntekijän todelliset kustannukset ovat vähintään 1,7-2 kertaa työntekijän kuukausipalkka. Mukavan kallista, eikö?

Minkälaisen työntekijän oikeasti saat?

Jokainen työntekijä on cv:n mukaan erittäin luotettava, tunnollinen ja ahkera työntekijä. Todellisuus voi olla kuitenkin täysin jotain muuta. Koeajan loppuessa voi työntekijän tehokkuus muuttua huomattavasti. Työntekijä voi jäädäkin sairauslomalle aiempaa useammin tai muuten työn tehokkuus voi laskea.

Työnantaja ei voi koskaan tietää minkälaisen työntekijän yritys todellisuudessa saa palkkaessaan uuden työntekijän. Useimmiten kaikki varmasti toimii niin kuin pitääkin, mutta netistä löytyy myös paljon tarinoita miten työntekijän palkkaaminen on voinut viedä pahimmilleen yrityksen jopa konkurssiin. Muutamia ikäviä tarinoita voit lukea tästä.

Irtisanomisen vaikeus

Jos oikeasti käy niin huonosti, että rekrytointi on mennyt pieleen ja palkattu työntekijä osoittautuu huonoksi valinnaksi, voi työntekijästä olla todella vaikea päästä eroon. Työntekijä voi olla jatkuvasti myöhässä tai sairauslomalla. Työntekijän oikeusturvasta huolehtii usein ammattiliitto.

Jos työnantaja irtisanoo työntekijän, voi siitä tulla loppujen lopuksi todella kallis paukku, jos asiaa lähdetään viemään työmarkkinaoikeuteen. Työnantaja voi joutua maksamaan jopa 24 kuukauden palkan, jos irtisanominen tulkitaan laittomaksi. Työntekijän laiskuutta ja tehottomuutta voi olla myös todella haastava todistaa. Hankalissa tapauksissa tilanne on vain työnantajan sana työntekijän sanaa vastaan ja näissä tilanteissa vaaka kääntyy helposti työntekijän puolelle.

Työtehtävän oppii 8-10 kuukaudessa

Seuraava aikamääre tuntuu hieman vaihtelevan eri lähteistä, mutta yleisesti kuitenkin uskotaan, että uuden työtehtävän oppii noin 8-10 kuukaudessa. Eli kun yritys palkkaa uuden työntekijän, kestää hänellä jopa 10 kuukautta ennen kuin hän on oppinut kunnolla uuden työtehtävänsä.

Melkein kokonaisen vuoden ajan yrityksen pitää maksaa työntekijälleen täyttä palkkaa ilman, että työntekijä on edes oppinut työtehtäväänsä kunnolla. Ensimmäisen vuoden jälkeen yritys voi vasta vaatia työntekijältä enemmän. Rekrytointi pitää nähdä alussa enemmän sijoutuksena tulevaisuuteen.

Olisiko nyt muutoksen aika?

Tässä muutamia syitä siihen miksi yritykset eivät palkkaa, vaikka tehtävää työtä olisikin. Tilapäiseen tarpeeseen UKKO.fi-palvelu voi olla järkevä ratkaisu. Työntekijä voi laskuttaa työnsä itse ilman, että työnantajan tarvitsee ottaa työntekijää omille listoilleen.

Monesti mediassa puhutaan vain työttömien kasvavasta määrästä, mutta on syytä myös katsoa asiaa työnantajan näkökulmasta. Jos palkkaamisen riskiä voidaan Suomessa vähentää, varmasti yritykset tekisivät enemmän rekrytointeja.

Eikö nyt olisi viimeinkin aika ryhtyä tekemään muutoksia asian hyväksi?

Taneli Pasanen
Kirjoittaja

Taneli Pasanen

Muuttuva työelämä, viestintä, digitaalinen markkinointi ja itsensä brändääminen täyttävät teemoina työpäiväni. Vapaa-ajalla kovia juttuja ovat tennis, geokätköily ja seinäkiipeily unohtamatta tietenkään Netflixiä.

Rekisteröidy nyt – Se on ilmaista, nyt ja aina. Saat tunnukset välittömästi.

Kommentit

  1. Tapani Pollari sanoo:

    Varmaan näin todella moni työnantaja ajattelee ja kokee.
    Mutta ensinnäkin jos halutaan työnantajien uskaltavan avata ovensa uusille työntekijöille,, tällaiset kirjoitukset ei kylläkään edistä asiaa vaan tekee vielä pelottavammaks asian.

    Tuli sellainen tunne ekakerran, että kylläpäs me työläiset ollaanki paskasakkia työnantajain silmissä.

    Työnantajille pitäis saada kyllä helpotuksia työllistämiseen, mutta pitää ensiks saada markkinat minne tuotteita kaupataan, ja palkanalennukset ei kyllä sitä ostovoimaa lisää.

    t.Tapani Pollari.

    1. Taneli Pasanen sanoo:

      Hei Tapani,

      Kiitos kommenteistasi. Alkuun pitää sanoa, että kirjoituksessa nousee esiin se, että useimmiten työntekijöiden kanssa ei synny mitään ongelmia. Emme myöskään sanoneet missään kohtaa, että työntekijöiden palkkoja pitäisi laskea. Näitä muita rekrytointiin liittyviä kuluja pitäisi uudelleenmiettiä, joita työnantajalle syntyy. Jos niitä kuluja voidaan vähentää, auttaisi se varmasti uusien rekrytointien syntyä.

      Taneli

  2. Tapani Pollari sanoo:

    Jep Taneli..

    Olin perussuomalaisena vaalitöissä näissä vaaleissa, ja sain jututtaa ihmisä paljon.

    Yrittäjillä tuntu ongelmana lähinnä olevan se, että heistä on tullu viimeisten vuosien aikana ”rikoksesta epäilyksenalaisia”.
    Tarkoittaen sitä, että heitä seurataan ja tehän iskuja liikkeisiin jolloin tarkistetaan kaikki mahdollinen, missä yrittäjä on tehny rikoksen,, niin kuitit ja sun muut myynnin vaihtelevuuden.

    Pitää muistaa miks toisena vuonna sisäänosto ja myynnit ei täsmää, esimerkiks jos tavara on tullu liikkeeseen viime vuoden lopussa ja lasku tämän vuoden puolella, tai tavara on myyty eteenpäin suoraan viime vuonna ja laskutettavat tulot vasta tänä vuonna.
    Sitten jos kuitti puuttuu jostain, sakko on minimissään 300 euroa ja maksimissaan 1000 euroa, sanoi yks yrittäjä ja jatkoi ettei kuitittomia myyntejä edes kannata tehä, mutta voi erehyksessä mennä hukkaan tai muuta vastaavaa.

    Nämä kaikenmaailman byrokratia-keitaat pitäis ensinmäisenä lakkauttaa, sillä niiden kustataminen tulee meille työläisille kuin yrittäjille kalliiks, sillä mehän nämä maksetaan niinkuin ELY-keskus on yks niistä.

    Aivan oikein sanoit, ettei ollu tarkoitus palkkoja alentaa.
    Mutta tuo viimeinen ehdotus, että työntekijä itse laskuttaa yritystä tehdydtä työstä johtais siihen, ainakin näin suuren työttömyyden aikaan (400 000 työtöntä), ynnä pätkä ja tempputyöllistetyt.

    Tänään taas joku lehti kirjoitti pienpanimon siirtyneen Viroon, Viron helpomman verotuksen ja vähemmän byrokratian ja holhouksen vuoks.
    Se oli tietysti vain yks yritys, mutta tuollainen uutisointi saa varmasti muut miettimään samaa.

    Moni yrittäjä sanoi vaalitöitä tehdessäni, ettei aijo lapsilleen ehdottaa yrityksen jatkamista, tai alkaa muutenkaan yrittäjiks, juuri näiden ongelmien vuoks..

    Tapani

    1. Taneli Pasanen sanoo:

      Yrittäjään kohdistuva byrokratia on kyllä todella suurta, esimerkkinä juuri mainitsemasi kuittirumba. Kaikkien pitää täsmätä toisiinsa ja se tuo yrittäjille lisää töitä. Moni yritys on myös siirtynyt Viroon ja näitä tarinoita kuulee jatkuvasti enemmän. Saa nähdä missä vaiheessa Suomessa herätään tosissaan tähän asiaan. Oman työn laskuttamisessa tarkoitin lähinnä sitä, että tilapäiseen ja hetkelliseen tarpeeseen palvelumme voi olla yksi varteenotettava vaihtoehto. Jos aikomuksena on palkata työntekijä vakituiseksi työntekijäksi tai muuten pidemmäksi aikaa, kannattaa työntekijä ottaa yrityksen omille listoille.

      Taneli

  3. Tapani Pollari sanoo:

    Koitan itseäni ajatella tuollaiseks työntekijäks joka laskuttais yritystä tehdystä työstä ja minkälaista se oliskaan.

    Juuri tuollaisen kuten yrittäjiin kohdistuvan brokratian vuoks tuskin uskaltaisin alkaa myymään itseäni yrittäjälle,, sillä eihän ilman kauppatieteenkoulutusta uskaltais edes ajatellakkaan asiaa, sillä silloin olis todella kusessa verottajain ynnä muiden ”Kelojen” vuoks, eihän sitä muutaman tonnin vuoks alkais sellaiseen.
    Varmasti tulis suuria ongelmia.
    Yrittäjillä on kuitenki koulutus näihin juttuihin.

  4. Tapani Pollari sanoo:

    Mukavaa keskustelua ja ajatusten avaamistahan tämä tällainen on..

    Tuossa on linkki, kuinka voi toisella tapaa onnistua yrittäjäin ja työntekijöiden suhdetta tiivistää, niin että molemmat pärjää ja jaksaa pidempään työelämässä..

    Tapani.

    http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/atria-tienaa-miljoonia-euroja-hoitamalla-työntekijöitä-1.1824023#.VT_x6zaPkDE.facebook

    1. Taneli Pasanen sanoo:

      Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli juuri herättää keskustelua, joten tämä keskustelu on ollut todella tervetullutta. 🙂 Hieno esimerkki tuo Atrian tarina!

      Ilman takeita myynnistä voi olla erittäin suuri riski perustaa oma yritys. Moni juuri laskuttaa palvelumme kautta pienimuotoisia keikkoja, oman yrityksen perustaminen ei ole välttämättä kannattavaa, jos toiminta on pienimuotoista. Olemme myös huomanneet, että moni palvelumme käyttäjä siirtyy myöhemmin yrittäjäksi, kun he huomaavat liikeidean toimivan. Osa näistä tarinoista löytyy myös blogistamme yrittäjätarina-tagin alta, kannattaa tutustua!

      Taneli

  5. Tapani Pollari sanoo:

    Aivan näin, yrittäjyyttä pitää tukea ja koittaa saada ne esteet poistettua että yrittäjähenkiset uskaltais kokeilla edes, ja sellainen ongelma on poistettava kuin kävi -90 luvun laman jälkeen, kun yritys ei enään kannattanutkaan, syystä tai toisesta, kuten verottajan kylmätunteisuudesta.
    Yrittäjät ja yrityslainojen takaajat joutu oikiasti kuseen, menettämällä ”puhtaatpaperit”, ja sen seurauksena ei ollu enään mitään mahdollisuutta nousta.

    Monella konkurrsin käyneellä yrittäjällä oli hyviä ideoita tehä uusia yrityksiä, mutta kun luottoa ei enään ollu niin rahoitustakaan ei voinu saada.
    Taitaa moni näistä vieläkin kärsiä sitä luottamuspulaa mustallalistalla.

    Eli, jos liikeidea ei toimikkaan uskotulla tavalla, niin ei se sais johtaa luottohäiriöön.

    Katoin toisen linkin, jossa näkyy selkeesti se mihin palkaamasta työntekijästä valuu rahat..

    Laitoin 3000 palkan työntekijälle.
    Työnantajan lisäkulut oli 656 euroa
    Työntekijän 25% verotuksella 940 euroa, ynnä liitonmaksut.

    Minusta yhteis summa on aika suuri.
    Niinkuin yks työnantajani sanoi, että työntekijä on palkkansa ansainnu mutta tämä muu vois olla pienempi molemmilla.

    Tapani. 🙂

    https://www.palkka.fi/palkkalaskuri/

    1. Taneli Pasanen sanoo:

      Olet aivan oikeassa siinä, että ei yksi konkurssi saa leimata yrittäjää, koska uudet ideat voivat toimia paljon paremmin. Palkkalaskurimme antaa myös mielenkiintoista dataa siitä paljon käyttäjän luomasta laskusta jää rahaa käteen. Tämä laskuri avaa myös monen ihmisen silmät ja sen paljon Suomessa työnteko maksaa.

      https://extra.ukko.fi/tools/palkkalaskuri

      Taneli

  6. Mikael Raanta sanoo:

    Tuohon koeaikaan ja 8-10kk työn oppimiseen pieni huomautus.

    Vasta runsas TÄYSI KALENTERIVUOSI antaa oiken kuvan uuden työntekijän kykenevyydestä annettuun työhön.
    Suomessa on 4 vuoden aikaa ja ne eroavat toisistaan varsin paljon.

    Usein rekyrointi suoritetaan parhaan vuosisuhdanteen alla ja kaikki ehkä näyttää aluksi sujuvankin kuin itsestään, koska kauppaa syntyy ja asiakkaita riittä kun on vaikkapa paras sesonkiaika vuodesta.
    Halutaan lentävä lähtö valituiseksi ajatellulle työpaikalle.

    Entä kun sesonki on ohi? Nykyinen 4kk koeaikakin saattaa myös olla silloin ohi.
    Kun tuossa rekrytoidun jo omaakin aktiivisuutta vaativassa yhteydessä säilyttää saatu työpaikka sitten paljastuu, ettei rekrytoitu kykenekkään itse ja omin avuin saamaan odotettua ja työpaikan ylläpidon ja kannattavuuden mahdollistavaa tulosta aikaan, ollaan ikävässä tilanteessa.

    Rekrytointivaihetta pitkitetään usein aivan ymmärerettävästi viimeiseen saakka, että voidaan arvioida, vaikkapa kesäseonki näkymiä.
    Sitten tuo rekrytointi tehdään usein ehkä liian hätäisesti. Sen rekrytoijankin kellossa kun on vain ne 24t/vrk.

    4kk jälkeen, viimeistään 6kk kohdalla tapahtuu valitettavan usein myös selittämätöntä ja omituista ”aseman varmistumisen” tuomaa hyytymistä.
    Itse rekrytointitapahtumassa ihmiset osaavat esiintyä edukseen aivan toisella tavalla kuin vielä 10v sitten. Itsensä osataan myydä.
    Ja kun vielä muistetaan, viime vuodelta erään professoritason miehen mediassa toteama asia, ettei työnhakijan tarvitse puhua totta rekrytointivaiheessa, niin onko ihme, jos tehdään vääriä valintoja.

    Kirjoitan tämän 32v työnantajana olleena ja lähes 600 miestyövuotta tarjonneena.
    Joten kaikkea on tullut nähtyä ja myös kuinka suuri muutos hakija-aineksessa on vuosien saatossa tapahtunut.
    Loistavia poikkeuksia on ja onneksi on, muuten tuskallisen yleiseksi muuttunut omituinen moraalieroosio tulisi viemään koko työn antamisen onnettomaan tilaan.
    Erikoista on, etteivät monet edes ymmärrä, ettei heidän työpaonksensa yksinkertaisesti riitä kattamaan edes itsesään syntyviä kustannuksia.

    Sääliksi silti käy tulevaisuuden työnantajia.

    1. Taneli Pasanen sanoo:

      Hei Mikael,

      Kiitos kommentistasi. Nostit esiin paljon tärkeitä asioita. Tuo työn oppimisen aikamääre tuntuu hieman vaihtelevan ja sitä myös toimme esiin kirjoituksessa. Joskus se voi olla yli vuodenkin, aivan kuten mainitsit.

      Tärkeä pointti on myös se, että työntekijän pitäisi tuottaa yritykselle enemmän rahaa kuin mitä hänestä syntyvät kustannukset ovat. Tässä myös työnantajakulut nousevat myös esiin. Jos työntekijä ei tiedosta paljon hänen työnsä maksaa kokonaisuudessaan yritykselle, on hänen vaikea tietää paljon hänen pitäisi tuottaa, jotta luvuissa jäädään plussalle.

      Hyvin monimuotoinen tämä asia on ja työnantajan pitää monia asioita puntaroida, kun hän suunnittelee uuden työntekijän palkkaamista. Toivottavasti asiaan saadaan jotain muutoksia aikaan.

      Taneli

  7. Juha Heinonen sanoo:

    EROON VASTAKKAINASETTELUSTA

    Paitsi että työn ostajan ja sitä kaupaksi tarjoavan välillä on yhteiskunnan järjettömät byrokratian esteet, niin työttömän työllistymisen suunnalla kuin yrittäjien tahollakin, tärkeintä olisi vihdoin muuttaa työelämän asennekulttuuria niin, että molemmat osapuolet, ostaja työnpanoksen myyjä, ymmärtävät niin sanotun yhteisen hyvän ja sen vaikutukset lopputuloksen synnyttämiseen.

    Kysymys on hyvän jakamisesta. Kun nykyisen arvokulttuurin mukaan työtä ostava lähtee arvopohjaltaan liikkee siitä, että yrityksen (toiminnan) tehtävä ja tarkoitus on minimikustannuksin maksimoida tuotto ja jakaa se tuotto-osuuksina suppeasti pienen ryhmän kesken, ei liene vaikea ymmärtää, miksi toteuttavan portaan nyreys valuu asenteiksi heikentämään työn tuottavuuta ja siitä tulokseen.

    Jos ostava osapuoli näkisi kaupan kohteena olevan työapanoksen häntä itseään palvelevana sijoituksena ja merkittävänä rakenneosana tuottoa – ei yksin, tai ikään kuin normatiivisena oikeutena teetättää toisella osapuolella vain jotakin, voisi kahden eri tahon yhteinen tulos oikeinjaettuna muodostua asenteeksi.

    Kun ajatus on yhteinen, kun tavoitteena on yhteisen hyvän tuottaminen ja toiminnalla aikaansaadun jakaminen oikein niin että toimintaan osallistuvat molemmat osapuolet huomioidaan tasapuolisesti, voi toiminnan suunta olla yhteinen ja näyttäytyä tulostavoitteellisena yrittämisenä, vaikka osapuolista toinen näyttäytyisi palkkasuhdelaisena suhteessa toiseen. Vastakkainasettelu voidaan häivyttää ja synnyttää asenteeksi, jos taistalla on rehellinen, toistuva kokemus oikeudenmukaisuudenkokemuksen täyttymisestä.

    Vasta kun yrityskulttuurin, ajattelun- ja kokemusmaailman rakenteet sekä struktuurien sisään lävistyvät henkisen hyvinvointielementit ja niistä kumpuavat kokemukset oikeudenmukaisuuden täyttymiseksi, kun arvostus sekä muut seikat – toisin sanoen niiden koossapitävien voimien kokemuskenttä, joilla ymmärrys symbioottisuuden merkityksestä tulokseen avautuu, voidaan elementtien olemassaolon vaikutukset mieltää ja ymmärtää molemmin puolin toimintakenttää.

    Yksinkertaisesti sanoen: kun kertyvää hyvää jaetaan oikein ja tasapuolisesti, siten että molemmat voivat kokea sekä tyydyttymisen että vaikuttamisen tunteen niin, että molemmilla osapuolilla on selkeä käsitys niiden lopputulokseen vaikuttavien tekijöiden kokonaisuudesta, niistä tekijöistä, joilla jaettava tulos aineellistuu molempien hyväksi. Vasta tällöin kahdesta ajatuksesta voi muodostua yksi yhteisesti tavoiteltu yhteinen hyvä.

    Niin pitkään, kun mallina on, että yksi johtaa, toinen omistaa, ja kolmas tekee, ja tuotto jaetaan yhden, yleensä toteuttavan portaan ulottumattomiin, malli ruokkii epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ja vastakkainasettelua.

    Jos työnostaja voi kokea, että hän itse voi toiminnallaan vaikuttaa konkreettisesti yrityksen tai yhteisön olemassaoloon, menestymiseen ja tulokseen, ja hän voi kokea, että omalla toiminnalla hän voi itse määrittää itselleen aineellistuvaa turvaa ja jatkuvuutta, voi toiminta muuttua tavoitteelliseksi. Se näyttäytyy järkevänä ja perusteltuna.Tavoitteellisena ja kannustavana; jokaista osapuolta palvelevana.

    Kysymys ei ole palkasta tai urakasta. Palkka on pieni osa kokonaisuutta. Kysymys on asenteesta, siitä asenneilmapiiriin kasvaneesta kultuurista ja sen sisään rakentuvista kokemuksista, joilla kaksi eri osapuolta voivat kohdata ja ymmärtää toisensa tarpeet niin, että ymmärrys oman tarpeen täyttymisen elementeistä lävistyvät toisen osapuolen kautta. Omien tarpeiden ymmärrys ei riitä.

    Liian yksinkertaista elääkseen itsensä todeksi.

    1. Taneli Pasanen sanoo:

      Hei Juha,

      Kiitos pitkästä kommentista! Olet varmasti oikeilla jäljillä. Kun asenne kokonaisuutta kohtaan muuttuu, isoja muutoksia voi syntyä. Asenteen muutoksessa voi vain kestää tuhottoman kauan.

      Taneli

  8. Nimimerkki sanoo:

    Hyvää asiaa. Tosin, melko yksipuolisesti työn antajan puolelta nähtynä. Toinen näkökulma on sitten se, kun yritykset palkaavat ihmisiä töihin, ja antavat kenkää koeajan lopussa, vaikka perusteet työsuhteen jatkamiselle olisi. Tätäkin näkee aika paljon. Eli tuon koe-ajankin suhteen on väärinkäytöksiä molemmin puolin, ei kannata pelkästään työntekijäpuolta syyllistää. Olisiko ratkaisu sitten helpottaa irtisanomisia, ettei tarvitse potkia koeajalla olevia pois, vai parantaa työntekijän oikeuksia? Siinä vasta dilemma. Universaalia ratkaisua tuskin on, koska tuohon ei luultavasti yhtä yksittäistä syytä ole (toisilla työnantajilla takana ahneus, toisilla varovaisuus).

    1. Taneli Pasanen sanoo:

      Tässä kirjoituksessa tuotiinkin ainoastaan työnantajan näkökulmasta asioita esille. Ehkä myöhemmin voimme kirjoittaa vastaavan kirjoituksen työntekijän näkökulmasta. Varmasti väärinkäytöksiä syntyy myös työnantajien puolelta. Kirjoituksessa nousee esiin myös se, että useimmiten mitään ongelmia työntekijöiden kanssa ei synny. Silti rekrytointiin liittyy monia riskejä ja yritykset eivät uskalla palkata työntekijöitä. Jos näitä riskejä voidaan minimoida, rekrytointejakin voisi syntyä paljon enemmän.

      Taneli

  9. Mikael Raanta sanoo:

    Sitä oikeudenmukaisuutta vois ensin alkaa jakamaan myös yrittäjän sisiaaliturvaa parantamalla, ettei epäonnistumisen hetkellä joudu systeemin elinikäisen koston kohteeksi. 90 luvulta on yhä runsaasti esimerkkejä.

    ”Tasajaon” vaatijoilla, aika monella alkaa myös alaleuka väpättää, jos pitäisi oikeudenmukaisen tulonjaon ohella myös jakaa työt ja vastuut samoin.
    Luopua liian usein vähistäkin lomista ja paljon muustakin ja kyytipoikana laittaa omaisuutensa vakuudeksi ja loppuelämä vielä päälle pantiksi.
    Eipä vain taida moni olla valmis laittamaan sitä nimeään vakuudeksi.

    Oikeudenmukaisuutta saanee tulonjaossa siis perustamalla oma yritys ja ryhtymällä siksi pieneksi joukoksi joka kerää ne voitot päältä.
    Yksinkertaista.

    Miksi ihmeessä siis niitä työnantajayrittäjiä on niin vähän?

    Realismia nyt vähän. Sitä raakaa, jota yrittäjänä kentällä kokee joka päivä.
    Lunastaa joka ainoa päivä olememassaolonsa oikeutuksen.
    Huominen on aina epävarma. Valistava kokemus muuten

    Juhlapuheiden ja liikaa itseään kouluttaneiden ja asioista luulevien mielikuvituksissa on joskus kovin erikoisia ajatuskulkuja.

    Oman yrityksen ja työnantajaroolin kokeminen antaisi tervettä näkemystä.

    Tervetuloa kokeilemaan. Isänmaa kaipaa teitä!

Kerro mielipiteesi

Kerro mitä ajattelet!

Tilaa blogikirjoitukset sähköpostiisi!

Syötä sähköpostiosoitteesi alla olevaan kenttään ja saat tuoreimmat blogikirjoituksemme suoraan sähköpostiisi kerran viikossa.
Lähetämme uusimmat kirjoitukset joka keskiviikko. Voit lopettaa tilauksesi milloin tahansa.

Lisää aiheesta

Työelämä ei ole enää on/off

MTV:n Kymmenen uutiset käsitteli tiistaina 27.12.2016 kevytyrittäjyyttä. Uutisjutussa Eläketurvakeskuksen ja Suomen Yrittäjien edustajat toivat esiin, kuinka kevytyrittäjien asema on hankala suhteessa eri viranomaisiin, sillä...
29.12.2016 Lue lisää »