Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Naistenviikon kolumni: En valita, vaan totean

naistenviikko-kolumni

Kuvitelkaa tilttiin mennyt puhelin, joka jumiutuu toistamaan biisin kertosäettä. Juuri siltä minusta tuntuu puhuessani joskus siitä, että tasa-arvon eteen pitäisi tehdä vielä enemmän töitä. Olen väsynyt, koska aihe on kerrassaan kulunut. Kulunut siksi, että samoja asioita toistetaan vuodesta toiseen. Silti muutos on ollut hidasta. Siksi olen päättänyt, että enää en valita, vaan totean.

On ensiarvoisen tärkeää alleviivata sitä, että haluan nimenomaan todeta, sillä kukapa haluaisi olla valittaja ja vielä vähemmän ”valittaja nainen”.

Valittaa toki saa, mutta valittaja nainen valittaa valittamisen ilosta, kitisee ja nitisee, kun ei saa tahtoaan läpi, on ehkä hieman hysteerinen ja mikä pahinta, kerrassaan hankala ihminen tuodessaan pöytään vaikeita asioita, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Pois se minusta!

Sen sijaan, että valittaisin, haluan aloittaa antamalla maistiaisen elämästäni uusperheessä, johon kuuluu mieheni lisäksi hänen kaksi teini-ikäistä poikaansa. Se tarkoittaa sitä, että meillä pelataan paljon pallopelejä.

Jos mieheni pelatessaan tennistä häviää teini-ikäiselle pojalleen, se johtuu siitä, että poika pelasi hyvin. Jos hän taas häviää minulle, jossain on jokin vika. ”Peli ei oikein tänään kulje” tai ”tänään ei ole minun päiväni” ovat selitykset. Kyse ei siis voi olla siitä, että juuri minä olisin hyvä pelaaja. Totean vain.

Mieheni ei tietenkään näin sanoessaan tarkoita mitään ikävää. Kyse on vain häviön hetkellä lausutuista sanoista ja niihin piiloutuvista opituista rakenteista, joita ylläpidämme arjessamme sen kummemmin ajattelematta.

naistenviikon kolumni. Tennispelaaja syöttää.

Mutta sama kuvio toistuu myös työelämässä. Mieleeni on painunut ikuisiksi ajoiksi tilanne lehden toimituksen palaverista, jossa sain valokuvaajalta (mies) kiitosta lehden pääsivulle ottamistani valokuvista. Mutta sitten päätoimittaja (mies) totesi nopeasti, että ”Jennallahan oli hyvä kamera”. Niin. Mitäpä tuohon enää lisäämään. Totean vain.

On hämmentävää, että kiitosta omasta onnistumisesta on joskus niin vaikea saada. Jos tulokset näyttävät hyviltä, kyse ei voi olla tekemästäni työstä. Hyvä kamera, tilastot eivät ole vertailukelpoista, resursseja on käytetty enemmän ja mitä näitä nyt on. Samaan aikaan jätetään paitsioon se fakta, että olen päässyt työtehtävässä tavoitteisiin, eli tehnyt itsekin jotakin. Mutta ei, onnistumiset selitetään usein muilla seikoilla, eikä siinä ole varsinaisesti itselleni mitään uutta. Totean vain.

Mutta palataan vielä niihin rakenteisiin. Järjestimme almost all male -perheessämme toissaviikolla kesämökillä kahtena peräkkäisenä päivänä kesäolympialaiset. Siihen kuului mölkkyä, frisbeen heittoa, koripalloa, tennistä ja jalkapalloa. Pisteet laskettiin yhteen, ja voitin kisan molempina päivinä.

Naistenviikko kolumni. Tiskien tekemistä.

Ennen pelejä sanoin, että häviäjä tekee sitten tiskit. Mutta koska minun kävi lopulta sekä miestä että poikia sääliksi, tein tiskit voitostani huolimatta. Mikä klassikkoesimerkki rakenteellisesta työnjaosta, jossa naisen kuuluu hoitaa koti! Kylläpä minä taas lankesin.

Suoraan sanottuna pienessä mielessänikään ei käynyt edes vaihtoehto, että olisin pistänyt mieheni tai teinipojat upottamaan kätensä saippuaiseen tiskiveteen. Tämä tarkoittaa vain sitä, että olen toisinaan syyllinen vallitsevaan epätasa-arvoon ylläpitäessäni osaltani niitä rakenteita, joita itsekin kritisoin.

Mutta juuri tässä se hauskuus onkin. Yhteiskunnalliset rakenteet ovat niin sisällä selkärangassa, että niitä ei osaa käsillä olevissa hetkissä aina kyseenalaistaa ja muuttaa, koska niitä ei aina tule edes ajatelleeksi. Ja kenties juuri siksi niistä puhuminen on niin tärkeää.

En edelleenkään valita. Mutta koska en myöskään halua olla liian negatiivinen eli negis, haluan jakaa myös yhden piristävän yksityiskohdan kesäpelimme tiimellyksestä.

”Katsokaa, täältä tulee Serena Williams, maailman paras tennispelaaja”, sanoi 14-vuotias poika tarttuessaan omalla vuorollaan tennismailaan.

Maailman paras pelaaja, nainen ja vieläpä afroamerikkalainen sellainen, oli siis ensimmäinen mielikuva parhaudesta, mikä pojalle syntyi. Mitä hunajaa koko lohkaisu! Ehkä se maailma kuulkaas tästä vielä paremmaksi muuttuu.

Naistenviikon kolumni. Kasa tennispalloja.

Palataan vielä lopuksi hetkeksi työelämään.

Selvityksiä ja tutkimuksia asiasta on tehty jo ihan tarpeeksi ( ja lisää niistä voit lukea esimerkiksi kootulta aikajanaltamme).

Rakenteelliset olettamukset ja ylipäätään tapa, jolla joskus puhumme, sysää naisia varjoon. Sanojen taustalla ovat ajatukset, mutta ajatuksista tulee myös tekoja, jotka tuntuvat vaikeilta käsittää.

Esimerkiksi naiset eivät aina pääse työelämässä samoihin tienesteihin kuin miehet edes silloin, kun työtehtävä, titteli ja koulutustausta on sama. Naiset lyövät päänsä lasikattoihin ja putoavat lasijyrkänteiltä alas. Myös yrittäjyydessä naiset häviävät toistaiseksi miehille tulotasossa, työntekijöiden määrässä ja rahoituksen saamisessa.

Olen joskus kuullut lohdutuksen, että joidenkin selvitysten mukaan ero miesten ja naisten palkoissa samoissa työtehtävissä on vain pari prosenttia. Pari prosenttia? Pointti ei tässä ole se pari prosenttia. Pointti on se, että se on vähemmän. Se ei saisi olla senttiäkään vähemmän.

Ja eivätkö matemaattisesti lahjakkaat ihmiset ole koskaan laskeneet, millainen potti parista prosentista tulee ihmisen koko työuran aikana?

En kuitenkaan valita, vaan sen sijaan olen toiveikas. Tätä tahtia kun mennään, niin totean, että ehkä vuonna 2055 naisen euro on jo 88 senttiä. Maailma kyllä muuttuu, kun sitä muutetaan. Ehkä tuolloin myös miehiä kiinnostaa enemmän, mitä heidän vaimonsa tai tyttöystävänsä tienaa. Luulisi todella kiinnostavan, sillä tilanteen parantuessa saman talouden yhteistulot kääntyisivät nousuun.

naistenviikko kolumni. Tennispelaaja kentällä.

Entä onko perheessä pieniä tyttäriä? Hekin siirtyvät aikanaan työelämään. Suosittelenkin lämpimästi kaikkia isiä valmistamaan heitä etukäteen siihen, mitä palkka-asioissa tuleman pitää. Siinä kohtaa ei nimittäin kymppitodistukset päde. Elämä ei aina ole reilua, ihan vain todetakseni.

Minäkin olin hyvä oppilas. Mutta samalla olen nyt 37-vuotias, enkä ole kertaakaan saanut taitoihini, korkeakoulutukseeni ja näyttöihini perustuvaa palkankorotusta. Pyydetty kyllä on, perusteltu kyllä on. Tai ehkä olen vain kävelevä tilastovirhe, sillä samaan aikaan olen onnistunut hyvin välttämään naisille tyypilliset määräaikaiset työsopimukset.

Kahdesti olen kuitenkin saanut palkankorotuksen pyytämättä. Ensimmäisellä kerralla kyse oli siitä, että työnantajaa hävetti itseäänkin maksaa niin vähän. Toisella kerralla kyseessä oli kaikkia koskeva yleiskorotus, joka oli vain kohdallani unohdettu ensin laittaa täytäntöön. No mutta nousi sentään palkka, voin nyt jälkikäteen todeta – ja iloita.

Olen jo tähän mennessä koko työurani aikana hävinnyt merkittävän summan rahaa palkoissa, enkä oikein voi kääntää kelloa taaksepäin. Totean vain. Ja mitä tulevaan tulee, tuskin onnistun yhden naisen muutosvoimana yksin. Tasa-arvotyössä tarvitaan naisia, mutta vähintään yhtä paljon miehiä.

En kuitenkaan halua katkeroitua. Laihana lohtuna lienee se, että pärjään edelleen perheen sisäisissä pallopeleissä ja voin järisyttää maaperää onnistumisissa edes sillä saralla.

Sillä kun minä heitän pallon, se muuten lentää kohteeseen. Lentää muuten ihan helvetin hyvin.

 

Tutustu kaikkiin naistenviikon artikkeleihimme!

Female Founders Suomi -perustaja: Naisilla on yrittäjinä ohjakset omissa käsissään ja mahdollisuus muuttaa maailmaa

Naisen euro on vuonna 2021 Suomessa 84 senttiä – se ei ole naisten vika, mutta naisten yrittäjyydellä eroa voidaan kuroa umpeen

Miten naisten palkoista ja töistä on vuosien saatossa väännetty? Yrittäjyyskoulu kokosi naistenviikolle puhuttelevan aikajanan

Suoraan koulusta työkyvyttömyyseläkkeelle – Anne-Mari ponnisti kivuista huolimatta kevytyrittäjäksi ja toteutti unelmansa

Tilaa Yrittäjyyskoulun suosituimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi

    Jenna Heino

    Jenna kirjoittaa runsaasti sekä työkseen että huvikseen. Vapaa-ajallaan hän ideoi käsikirjoituksia, juo liikaa kahvia ja nauttii mökkeilystä. Jenna päätoimittaa Yrittäjyyskoulua.

    Muita artikkeleita aiheesta Työelämä:

    • Työelämä Virpi ihmetteli, miten äiti ei tiennyt keittää kahvia kohta saapuville yllätysvieraille – nyt hän on työskennellyt selvännäkijänä 12 vuotta

      Virpi juoksi pihaleikeistä katsomaan, että keittäähän äiti kahvia kohta saapuville yllätysvieraille. Äiti katsoi tyttöä hämmästyneenä ja lähetti hänet takaisin leikkimään – ei ollut kahviaika, eikä vieraita kutsuttu. Virpin päästessä raput alas, yllätysvieraat jo kurvasivat pihaan. Virpi on tiennyt jo pikkutytöstä asti aistivansa enemmän kuin muut. Vieraskahvien keitto on ensimmäisiä muistoja, joissa Virpi muistaa aistineensa jotain, mitä muut eivät tienneet. Hämmästys…

      Lue lisää
    • Työelämä Välivuosi kevytyrittäjänä

      Tiedossa välivuosi? Hyödynnä se kevytyrittäjänä! Opiskelupaikkoja on vaikea saada ja toisaalta ei välttämättä ole heti varmaa mitä oikeastaan edes haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Tämän vuoksi monilla saattaa olla edessä välivuosi. Välivuotta ei kannata säikähtää, vaan se kannattaa hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Entä jos tarjoaisit apuasi kiinnostavalle yritykselle välivuoden ajaksi? Kun toimit laskuttamalla, ei toimeksiantajasi tarvitse miettiä palkkanmaksuun liittyvää byrokratiaa tai puljata…

      Lue lisää
    • Työelämä Näin parannat työhaastattelukokemusta - 6 vinkkiä rekrytoijalle

      Osaajapula on tosiasia jo monella alalla Suomessa ja erityisesti kovan tason asiantuntijoista käydään tiukkaa kilpailua yritysten kesken. Huippuasiantuntijoilla on varaa valita kenen kanssa seuraavan työsopimuksensa allekirjoittavat. Työhaastattelussa rekrytoijan täytyy pystyä vakuuttamaan työnhakija siitä, että juuri tämä organisaatio on parhain mahdollinen vaihtoehto hänelle. Oletko joskus rekrytoijana miettinyt, miten saisit tehtyä hakijan näkökulmasta hyvästä työhaastattelusta erinomaisen ja pystyisit erottumaan muiden organisaatioiden pitämistä…

      Lue lisää