“Yksi parhaista asioista, mitä olen elämässäni tehnyt” – mediataiteilija Marko Tandefeltista tuli yrittäjä pitkän harkinnan jälkeen

Marko Tandefelt pohti pitkään yrittäjyyttä ennen kuin rohkaistui kokeilemaan. Taitelijalle yrittäjyyden aloittaminen ei ole välttämättä helppo päätös, mutta nyt oman toiminimen perustaminen näyttäytyy Markolle yhtenä uran parhaista ratkaisuista. Kysyimme, miten hän onnistuu yhdistämään luovan työn säntilliseen yrittäjyyteen.

Taiteilijan ja yrittäjän rooleissa on paljon samaa: sekä yrittäjän että taiteilijan on keksittävä jotain omaperäistä ja laitettava oma rohkeus peliin. Molemmat roolit vaativat jossain määrin hyppyä tuntemattomaan ja riskin ottamista.

Toisaalta kuitenkin luova työ vaatii tilaa ja aikaa ajatella, ideoida ja luoda uutta, siinä missä yrittäjyys taas säntillistä aikataulutusta ja budjetointia. Kahta erilaista työskentelyn tapaa voi olla haastavaa sovittaa arjessa yhteen. Lisäksi oman luovuuden tuotosten kaupallistaminen ei välttämättä myöskään ole taiteen tekijälle luontevaa. Moni taiteen tekijä epäröi yrittäjäksi ryhtymistä ja sitä, sopiiko yrittäjyys itsensä työllistämisen tavaksi.

Tandefelt kertoo itse olevansa hyvin järjestelmällinen ja siltä kannalta yrittäjyys sopii hänelle hyvin. Kuitenkin hänenkin kohdallaan yrittäjäksi ryhtyminen vaati pitkää hauduttelua ja harkintaa.

“Siinä kesti aika kauan. Olen vuonna 1968 syntynyt ja oikeastaan vasta tässä covidin keskellä, pitkän sinnittelyn ja varovaisen mietinnän jälkeen päädyin siihen, että ehkä toiminimi voisi olla hyvä ratkaisu.”

Pohdinnan tuloksena Tandefelt perusti Parasense.fi-yrityksensä, joka toimii nyt laajasti vuorovaikutteisen ja moniaistisen taiteen alueella. Yrittäjyyden aloittaminen ei ole kaduttanut hetkeäkään. Yrittäjyys on tuonut uudenlaista vapautta toteuttaa omia haaveitaan ja tavoitella omia päämääriä.

“Todella yksi parhaista asioista, mitä olen elämässäni tehnyt omien lasten syntymän ohella, on se, että perustin tämän toiminimen. Sen kautta on avautunut todella suuri määrä uusia juttuja, ja energiaa ja on päässyt koko ajan lähemmäs niitä asioita, joita haluaa ja joihin omat intohimot kohdistuvat.”

Oma ura löytyi alojen saumakohdista

Tandefelt kuvaa, että hänen lapsuudenkodissaan näkyi ja kuului taide, sillä molemmat vanhemmat olivat töissä luovien alojen parissa: grafiikan, valokuvauksen, sisustussuunnittelun ja teatterin parissa. Mies itsekin on nuoresta lähtien päässyt kokeilemaan siipiään ja esimerkiksi näytellyt elokuvissa ja tv-sarjassakin. Näytteleminen ei lopulta ollut Tandefeltin juttu, vaan oma ala löytyi toiselta taiteen osa-alueelta.

Tandefelt lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin musiikkiteknologiaa ja viettikin valtameren toisella puolen lopulta yhteensä 25 vuotta. Hän opiskeli ensin NYU:ssa New Yorkissa kandidaattia vastaavan bachelor-tutkinnon musiikkiteknologian painotuksella ja jatkoi sitten vielä maisteriohjelmaan, jossa painopiste oli vielä enemmän uusien digitaalisten medioiden ja taiteen yhdistämisessä. Tandefelt määritteleekin itsensä taiteilijan sijaan ennemmin luovaksi teknologiksi.

“Tavallaan olen toiminut taiteen, designin ja teknologian kolmiossa koko urani ajan, eri alojen saumoissa – välittäjänä, tuottajana ja kuraattorina.”

Tänä päivänä mediataiteilija työskentelee Helsingistä käsin omalla toiminimellä. Projekteissa, joissa hän on ollut mukana, on tuotettu julkista taidetta esimerkiksi Oodi-kirjastoon ja Kaisaniemen luonnontieteelliseen puutarhaan. Tandefeltin kädenjälki oli nähtävillä myös esimerkiksi Helsinki Biennaalissa kesällä 2021, jossa hän oli mukana installoimassa biotaideteosta, sekä tammikuussa 2022 LUX-valofestivaalilla, jossa hän on ollut mukana ohjelmoimassa kahta vuorovaikutteista teosta.

Nyt Tandefelt on työn alla useita projekteja, joista yksi on moniaistinen Tabula Rasa aistihuone Autismisäätiölle, toinen taas diip-kehosoitin, jossa yhdistyy Tandefeltille tyypillisesti teknologia ja osallistava taide.

“diip on useamman ihmisen välinen luova käyttöliittymätila. Ei niinkään visuaalinen, vaan äänien värinään perustuva soitin. Teoksessa on kolme käyttäjää kerrallaan ja kaikki eleet, joita teet, värähtelee omaan ja muiden käyttäjien kehoihin.”

Artikkeli jatkuu vertailun jälkeen.

Apuja matkalla yrittäjäksi – näppärä kirjanpito ja tuttujen kokemukset

Yrittäjyyden aloittaminen oli taiteilijalle omanlaisensa haaste. Hän oli juuri palannut Yhdysvalloista, jossa oli tehnyt opintojensa jälkeen lähes koko työuransa. Suomen byrokratia ja yrityksen pyörittäminen ei ollut ennestään tuttua.

“Onneksi minulla oli pari tuttua, jotka olivat aiemmin näiden asioiden parissa toimineet”, hän kertoo.

“Olen tosi tyytyväinen, että törmäsin silloin UKKOon ja pidän käyttöliittymän legomaisesta, pelillisestä otteesta. Sinne saa aina lisätä kuitit helposti ja se järjestelmä on kehittynyt koko ajan.”

Itsekin käyttöliittymien parissa työskennellyt taiteilija arvostaa UKKO Toiminimiyrittäjyyden jatkuvaa kehittymistä. Toiminimen kirjanpitopalvelu on vielä melko uusi tulokas vakiintuneemman kevytyrittäjä-palvelun rinnalla ja käyttöliittymää hiotaan edelleen esimerkiksi asiakaspalautteiden pohjalta paremmaksi.

Tandefelt on ollut UKKO-kehitystiimille hyvä apu, sillä hän on antanut paljon rakentavaa palautetta järjestelmän toiminnasta UKKO-asiakaspalvelun kautta. Saimme myös tässä yrittäjähaastattelussa Markolta kiitosta kehitystyöstä ja siitä, että oman palautteen mukaisia muutoksia on alkanut myös pikkuhiljaa näkyä itse järjestelmässä.

Mikä yritysmuoto valita luovan alan tekijänä? Marko pohti ensin kevytyrittäjyyttä

“Harkitsin ensin kevytyrittäjyyttä, mutta lopulta toiminimen perustaminen tuntui kuitenkin jotenkin selvemmältä.”

Taiteilijalle, kuten monelle muullekin ammattilaiselle, osaajalle ja itsensä työllistäjälle, on tarjolla monta eri vaihtoehtoa yrittämiseen. Yksi on kevytyrittäjyys, jossa yrittäjällä ei ole omaa Y-tunnusta, vaikka hän työllistää itsensä yrittäjämäisesti. Tällöin säästyy myös byrokratialta ja kirjanpidolta.

Toisaalta Y-tunnuksellistakin yrittäjyyttä voi toteuttaa eri tavoin. Toiminimi on näistä vaihtoehdoista kevein. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi osuuskunta, mikä onkin melko yleinen ratkaisu useampien taiteilijoiden yhdistäessä voimansa.

Toiminimen taas voi muuttaa osakeyhtiöksi toiminnan kasvaessa. Taitelijalle tarve voi tulla vastaan esimerkiksi, kun projekteja alkaa olla vuodessa useita tai palkkiosummat kasvavat suuremmiksi.

Yrityksen, tulojen ja menojen kasvaessa arkea voi helpottaa ja vakauttaa osakeyhtiön perustaminen. Tällöin yrittäjä voi maksaa itselleen palkkaa, eikä ole itse henkilökohtaisella omaisuudellaan vastuussa esimerkiksi yrityksen veloista. Tämä on yrittäjälle itselleen mukava juttu etenkin, jos toiminnan kasvaessa yritykselle tulee tarve tehdä suuria hankintoja, joihin haetaan isoja lainoja.

Y-tunnuksellinen yrittäjyys mahdollistaa myös esimerkiksi sen, että oman työn markkinoinnin ja yrityksen hallinnolliset velvoitteet voi ulkoistaa näiden alojen ammattilaisille. Omalla Y-tunnuksella toimiessa markkinointi- ja hallintokuluja voi vähentää yrityksensä verotuksessa.

Yrittäjyys ei sovi jokaiselle, mutta Tandefelt kannustaa kokeilemaan

Vaikka Tandefelt toteaa kysyttäessä, että yrittäjyys ei ole tuonut hänelle suorastaan haasteita, on se erilainen työskentelyn tapa kuin palkkatyö. Vastuut ja velvollisuudet ovat erilaisia.

“Ei ole ollut sellaista, mistä voisi sanoa, että olisi ollut negatiivisia haasteita”, hän pohtii ja tarkentaa:

“Yrittäjyys vaatii sellaista taktista tekemistä, tarkkaa suunnittelua ja tilinpitoa – itse pidän tarkasti kirjaa tuloista, menoista ja veroista, ja huolehdin niistä reaaliajassa. Ne ovat sellaisia asioita, joista ei ehkä palkkatyössä tarvitse huolehtia, mutta palkkatyössä on sitten omat huolenaiheensa, jotka ovat erilaisia.”

Tandefeltin yrittäjämäisestä asenteesta kertoo se, ettei hän näe yrittäjyyden vaatimaa tarkkuutta ja suunnittelua negatiivisena asiana. Asioiden selvittäminen itselleen ensimmäistä kertaa on aina haaste, mutta ei välttämättä huono juttu, vaan mahdollisuus oppia uutta.

Luovan alan yrityksen taloudenhallinta voi vaatia yrittäjältä vielä vähän enemmän suunnitelmallisuutta, kuin jonkin toisen alan yrittäjältä, sillä tulot voivat olla kausittaisia ja pirstaleisia. Yhden projektin palkkiota ei kannata sijoittaa saman tien vaikkapa hankintoihin, vaan palkkiopotista voi olla syytä säästää erilaisia summia veroihin ja muihin juokseviin kuluihin muutamankin kuukauden päähän.

“Freelance-työ taideprojekteissa on sellaista, että se tulotaso ei ole välttämättä valtava. Mutta aika hyvin olen itse pystynyt tasapainoilemaan, pistämään ALVeja sivuun ja sitä rataa.”

Marko huomauttaa, että moni kuitenkin kaipaa palkkatyön tuomaa pysyvyyttä ja vakautta. Tässä hän on ihan oikeassa: joillekin itsensä työllistäminen ei välttämättä olekaan se oma juttu, vaan turvallinen, pysyvä ja vakaa työpaikka ennakoitavine tuloineen on tärkeämpää. Jos yrittäjyys yhtään kutkuttaa mielen pohjassa, Tandefelt kuitenkin rohkaisee kokeilemaan.

“Lyhyesti sanottuna suosittelen kaikille, jotka ovat vielä varovaisia ja epäilevät, että onko yrittäjyys liian iso hyppy tuntemattomaan. Elämä on jo sinänsä riski ja jos sinne uima-altaaseen hyppää niin kyllä siellä aina vettä on.”

Lue tästä muita yrittäjätarinoita:

Satu Nisu jätti vakityönsä ja aloitti erehdyksessä väärät opinnot – nyt hän valloittaa maailmaa uniikeilla tekstiileillään

Sisustussuunnittelija Milla teki rohkean alanvaihdoksen, ja sai päätöksestään paljon ihailua tuttaviltaan

Rohkea asiakasrajaus voi näyttää tältä: Lisa McWhirter keskittyy vain hääpareihin, jotka karkaavat naimisiin Islannissa